Vanha talo uudella paikalla toteutti nuoruuden haaveen

Komea pohjalaistalo pihapiireineen näyttää erehdyttävästi siltä, kuin se olisi ollut samalla paikalla aina. Maaseutuelämisen haavetta Matti ja Päivikki Mäkelä alkoivat toteuttaa jo opiskelijoina keräämällä tulevan kotinsa kalustukseksi talonpoikaisantiikkia.

Matti on pohjalaisen rakennusperinnön tutkija, joka jakaa alan verkostoissa tietoa myös talojen siirtämisestä. Mäkelöiden elämäntavassa on toteutunut nousussa oleva trendi: lapsiperhe elää maalla ja vanhemmat työskentelevät joustavasti kodin ja kaupunkityöpaikan välillä.

Teksti Heli Karhumäki | kuvat Heli Karhumäki ja Mäkelöiden kotialbumi

Kun pohjalaistalon komea ovi avautuu, sisältä tuvasta kantautuu jo eteiseen kahvin tuoksu ja kinkerivieraiden puheensorina. Lapuan Poutun kylän asukkaat ovat kokoontuneet vuotuiseen, kodikkaaseen tilaisuuteen, jossa seurakunnan pappi pitää opetustuokion ja välillä veisataan teemaan liittyviä virsiä.

Kinkereissä toteutuu erittäin vanha talonpoikaisen elämäntavan perinne. Kinkerit toimivat jo Suomen katolisella keskiajalla kirkollisen opetuksen kiertävinä kuulustelutilaisuuksina. Kinkeri-sana juontuu muinaisruotsin sanaan gengiärdh, joka tarkoitti piispojen matkakestitystä. Se järjestettiin hiippakunnan korkea-arvoisille seurueille vuorotellen seudun vauraissa maataloissa.

Kinkereiden luonne on tällä vuosisadalla muuttunut leppoisaksi ja vapaamuotoiseksi kyläläisten kohtaamiseksi. Lapualla kinkereitä pidetään pitäjän jokaisessa kylässä, joita on yli kolmekymmentä.

Mäkelöiden pohjalaistalon avara tupamiljöö on kuin tehty kinkereitä varten. Kuperaotsaisessa takassa leimuaa tuli. Tuvan keskellä olevan pirtinpöydän penkit on valloittanut joukko tämän vuoden rippikoululaisia. Kinkerivieraita istuu perinteisillä seinänvieruspenkeillä ja talonpoikaistuoleilla. Yksi soutelee keinutuolissa eli ”soutulavittassa”. Kahvitarjoilu on katettuna tuvan viereiseen keittiöön, jonka kalustus on ulkoasultaan perinteinen, mutta tekniikaltaan ja käytettävyydeltään moderni.

Ensin työpaikat, sitten talo ja tontti

Mäkelöiden matka Poutun kylään alkoi jo opiskeluaikana virinneistä haaveista. Matti on syntyisin Kaustiselta, Päivikki on kasvanut Satakunnan Säkylässä. He tapasivat Kaustisen musiikkilukiossa ja opiskelivat Helsingissä, mutta veri veti maaseudulle.

Vanha hirsitalo asuintalona houkutti monesta syystä. Mäkelät arvostavat suomalaisen rakennusperinnön laatua ja pitkäikäisyyttä. Hirsi on materiaalina ekologinen ja energiaa säästävä, koska se eristää ja varaa lämpöä. Hyvin hoidettu 200-vuotias talo saattaa kestää vielä toiset 200 vuotta. Toiveissa oli saada perhettä, ja lasten kasvuympäristöksi toivottiin väljää ja rauhallista maaseutua kyläkouluineen.

Kun tutkinnot valmistuivat – Matilla kansatieteestä ja Päivikillä eläinlääketieteestä – oli aika hakea töitä ja alkaa valita tulevaa asuinpaikkaa. Lapualle muuton jälkeen Matti työskenteli opettajana Lapuan musiikkiopistossa ja kansalaisopistossa. Vuodesta 2013 Matti on toiminut Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijana Seinäjoen yliopistokeskuksessa. Hän toimii väitöskirjatutkijana yliopiston historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelmassa.

Päivikille löytyi eläinlääkärin paikka Seinäjoelta Evirasta, nykyisestä Ruokavirastosta vuonna 2001. Seinäjoella Päivikki myös väitteli eläinlääketieteen tohtoriksi ja toimii nykyään Atrialla siipikarjaeläinlääkärinä. Seinäjoki on 64 000 asukkaan maakuntakeskus Etelä-Pohjanmaalla. Siihen kuuluvat entiset itsenäiset kunnat Peräseinäjoki, Ylistaro ja Nurmo ovat avaraa maaseutua lukuisine pohjalaistaloineen.

Seinäjoen eteläisenä naapurina on Jalasjärvi, pohjoisena Lapua. Näistä kahdesta naapurista löytyivätkin Mäkelän perheelle talo ja tontti, tässä järjestyksessä. Mäkelät saivat 2004 tietää Jalasjärven Luopajärven kylän laitamilla sijaitsevasta Kettulan talosta, joka oli myynnissä pois siirrettäväksi. Se oli varsin alkuperäiskuntoinen, ja sellaista Mäkelät olivat etsineetkin.

– Taloa ei ollut vähään aikaan aktiivisesti kaupattu, Matti kertoo.

– Isäntäperhe oli jo pari vuotta ehtinyt asua uudessa talossa, jonka räystäs oli vain neljän metrin päässä vanhan talon seinästä. Palotarkastaja oli hätyytellyt isäntää purkamaan rakennuksen.

Tontteja on Etelä-Pohjanmaalla tarjolla runsaasti, mutta vanhan talomiljöön luomiseen ei käy mikä tahansa asuinalue. Samoihin aikoihin kuin löytyi siirrettävä talo, Mäkelöiden tietoon tuli Lapualta vanha talonpaikka, jonka vanha puustokin oli jäljellä. Tontin sijainti Poutun kyläkoulun naapurissa oli valttia, sillä perheessä oli jo kouluikää lähestyvä Eveliina ja taaperoikäinen Juho.

– Ajattelimme, että jos siirtoprojektiin lähdetään, kohteen pitää olla kaikin puolin hyvä, jotta prosessin jaksaa. Talo oli mielestämme meille loistava ja ehdottomasti säilyttämisen arvoinen, joten teimme kaupat talosta ja tontista loppuvuodesta 2004, Matti kertoo.

Perheeltä ja ystäviltä saatiin talkooapua

Matti Mäkelä ohjeistaa talon siirtoa harkitsevia tutustumaan taloon kunnolla ennen hankintaa, siirtämistä, kunnostamista ja entistämistä. Heille itselleenkin kävi noina vuosina kävi selväksi, että talon siirtäminen on kodin perustamisen maratonjuoksu.

– Se vie aikaa ja on vaativaa, varsinkin, jos samaan aikaa eletään ruuhkaista arkea, Matti toteaa.

– Onneksi saimme paljon apua palkattujen ammattilaisten lisäksi vanhemmiltamme ja lähisuvusta. Ilman heitä projekti olisi venynyt paljon pidemmäksi.

Hirsirunko purettiin kesällä 2005 ja saatiin pääosin pystytettyä loppuvuodesta. Seuraavien reilun kahden vuoden aikana rakennettiin sisätilat ja viimeisteltiin rakenteet.

Taloon tutustuminen on ollut kiehtovaa ja talon eri osien ikä erityisen kiinnostavaa. Vanhat siirtomerkit paljastivat talon vanhimman osan. Niitä löytyi löytyivät alakerran kolmesta vanhimmasta huoneesta punaisella öljyliidulla tehtyinä.

Löytyi myös siirtovuosi 1830 eli talo oli siirretty jo aikaisemmin. Kahdeksan hirsivarvin korotus oli tehty siirtoa seuraavana vuonna 1831 eli talosta oli tehty kaksfooninkinen eli kaksikerroksinen, vaikka ylhäällä oli ensin vain pienet haukanikkunat.

Maaliskuussa 2008 perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa. Eveliina oli jo aloittanut Poutun koulussa ja Juho oli eskarilainen. Kesällä keitettiin satoja litroja punamultaa ja maalattiin talo. Jouluna tupaan kannettiin aito kuusi. Seuraavana vuonna syntyi kuopus Lauri.

Paljas tontti muodostui suojaisaksi pihapiiriksi

Seuraavina vuosina paljas peltotontti sai lisää rakennuksia ja muodostui vähitellen suojaisaksi pihapiiriksi. Suurehko torppa ostettiin Jalasjärven Sikakylästä, ja se asettui luontevasti päärakennusta vastapäätä. Sen rakentelu on vielä kesken, ja viimeistely saa odottaakin väljempää aikaa.

– Täytyy olla vähän itselleen armollinen ja odottaa, että pahimmat kiireet hellittävät, Matti toteaa.

Pienempään punaiseen pihamökkiin on sijoitettu lämpökeskus, sauna ja pesutilat. Kaunis lutti vuodelta 1800 löytyi Ylihärmän ja Vöyrin rajalta. Se sai paikan suurten pihlajien varjosta, jossa se muodostaa oleskeluterassille suojaisan seinän.

Pihapiirin laidalla on lammashaka ja lampaiden sääsuoja, jossa viihtyy pieni suomenlammaslauma. Päivikki on aktiivinen koiraharrastaja ja kouluttaa bordercollieita lammaspaimeniksi. Viimeksi perheeseen Walesista hankittu paimenkoiran pentu vasta opettelee elämää uudessa kodissa, mutta hyvin sekin on kotiutunut uuteen ympäristöönsä.

Eläminen pohjalaistalossa on täyttänyt odotukset.

– Onneksi maltoimme tehdä entisöinnin rauhassa ratkaisuja miettien. Kun ei menty sieltä, missä aita on matalin, saatiin säilytettyä talon henki, Päivikki pohtii.

Näillä periaatteilla onnistut

Hirsitalon siirtäminen uuteen paikkaan opettaa tekijäänsä läpi koko hankkeen. Tässä muutamia periaatteita, jotka Mäkelät ovat havainneet helpottaviksi matkansa varrella.

• Talon parasta suojelua on sen käyttäminen. Unelmien talo voidaan siirtää asumisen kannalta sopivampaan paikkaan. Talon siirtäminen on joskus ainut keino pelastaa se.

• Älä hosu. Malta tutustua talosi kuntoon, ominaispiirteisiin ja historiaan ennen purkua ja sitä uuteen paikkaan pystytettäessä. Talon siirtäminen on talonrakennuksen maratonjuoksu.
• Säilytä ja käytä rakennuksen ominaisluonteelle merkittävät osat. Toimivaa ei kannata korjata.
• Mieti, mitä asumisessa oikeasti tarvitaan ja missä osassa taloa tai sen ulkorakennuksia arjen toiminnot voivat sijaita.
• Talotekniikkaa ei pidä uudistaa enempää kuin on välttämätöntä. Vanhat talot ovat kokonaisuudessaan ekologisia, vaikkei niissä ole nykyisten matalaenergiatalojen talotekniikkaa. Viranomaisilla on kulttuurirakennusten kohdalla mahdollisuus poiketa energiadirektiivistä ja rakennusmääräyksistä.
• Anna talon iän näkyä. Jos talo näyttää ulkoa päin vanhalta, anna sen näkyä aidosti sisälläkin. Talon luonne tulee esiin pienissäkin alkuperäisissä rakenneosissa ja yksityiskohdissa.

• Jokainen sukupolvi luo talolle omat leimansa. Harmonia ja jatkuvuus säilyvät, jos uudet osat sopivat yhteen vanhojen kanssa.
• Siirrä ja pystytä talo niin, että se voidaan siirtää myös sinun jälkeesi.

Talon siirto vaihe vaiheelta

Matti Mäkelä on jakanut perinnerakentajien verkostoissa tietoa taloprojektinsa vaiheista. Seuraavassa hän listaa heidän talonsa siirtämisen vaiheet pääpiirteissään. Jokainen rakennus on kuitenkin erilainen, joten niiden ominaispiirteet edellyttävät yksilöllisiä ratkaisuja.

1. Uusien ja vanhojen rakenteiden purku

Talon purku alkoi kevättalvella 2005 ja kesti elokuuhun. Kettulan talon isäntä purki uudet rakenteet, jotka hän oli tehnyt, ja meille jäivät purettavaksi vanhat rakenteet. Oli onnekasta, että kaikki vanhat katot ja lattiat löytyivät uusien alta, joskushan vanhojen talojen rakenteita on tuhottu aiemmissa remonteissa. Samalla hahmottui talon rakennushistoria.

2. Suunnittelijan ja vastaavan mestarin värväys

Saimme hyvän suunnittelijan ja vastaavan mestarin, joka hyvin ymmärsi mitä tavoitellaan, vaikka hän ei perinnerakentamisprojekteissa ollut aiemmin ollutkaan. Yhteistyö rakennusvalvonnan kanssa sujui myös hyvin.

3. Vanhojen ikkunoiden käyttölupa

Saimme erillisestä hakemuksesta rakennuslautakunnalle käyttää talomme alkuperäiset ikkunat, mikä oli hienoa, koska yläkerran ikkunat ovat vanhaa 1800-luvun alkupuolen 12-ruutuista mallia, jota ei juuri enää näe 2000-luvulla. Yläkerran ikkunoiden ruudut ovat puhallettua lasia, ja useissa lasiruuduissa on jättimäisiä kuplia. Vintin erillinen kesäkamari oli tehty 1898 ja sen lattian, katon ja seinät käytimme hyödyksi muualla talossa.

4. Ulkovuorin purku, ikkunoiden irrotus

Seinäjoen ammattikorkeakoulun SeAMKin rakennuskonservointilinjan yksi vuosikurssi tuli irrottamaan rakennuksen ikkunat ja ulkovuorin, mikä oli korvaamaton apu vanhan ulkovuorin säilymistä ajatellen. Talon ulkovuoraus on peiterimalaudoitus, keskeltä naulattua tuppeensahattua lautaa vuodelta 1899 ja sovitettu alakerran todennäköisesti 1870 uusittuihin ikkunoihin.

5. Takonaulojen talteen otto

Takonaulat otettiin myös talteen ja käyttöön sekä talon sisällä että ulkona. Kaksi rakennuskonservointiopiskelijaa korjasi kesätöinään näitä irrotettuja ikkunoita ja seuraavana kesänä toiset kaksi olivat kesätöissä laittamassa ikkunoita ja ulkovuoria paikalleen. Heistä pari oli töissä pienempiä pätkiä vielä myöhemmissäkin työvaiheissa.

6. Purku etenee mietityssä järjestyksessä

Rakenneosien purkujärjestys kannattaa suunnitella hyvin, jotta vanhat rakennusosat saadaan joka huoneesta säilöön ehjänä ja merkittynä. Purkuvaiheessa kannattaa ottaa imuauto imemään yläpohjan ja välipohjan täytteet, siinä ei kannata säästää. Naulatutkin kattolaudat on sen jälkeen yläpuolelta paljon helpompi tiputtaa eheänä alas.

7. Varastointi järjestyi

Vanhaa materiaalia kertyy paljon. Pelastukseksemme tuli naapurinisännän lähes tyhjä riihi Lapualla parinsadan metrin päässä tontistamme. Puutavaran siirtelyä, putsaamista ja peittämistä tulee projektin aikana niin paljon, että ylimääräisiä muuttoja ei kaipaa. Korjatut ikkunat olivat talven yli maksullisessa lämpimässä varastossa odottamassa seuraavan kesän asennusta.

8. Rungon siirto

Kun talon hirsirunko vanhalla paikalla oli saatu paljaaksi elokuussa, rungon purki suoraan rekan kyytiin kruunupyyläinen tukkirekkayrittäjä. Hänen työporukkansa koostui iäkkäistä miehistä, jotka olivat ennenkin siirtäneet taloja. Työ tehtiin taitavasti eikä tukkirekan kourasta juuri tullut hirsiin jälkiä. Vain kattovuodosta kärsinyt, piipunjuuressa ollut kattovuoliainen katkesi purettaessa ja korvattiin Lapualla myöhemmin uudella kuusenrungolla. Hirret siirtyivät tontille rekalla ja laskettiin kasaksi uudelle tontille: yläkerran hirret alle ja alakerta päällä.

9. Tontin rakentaminen: tie, murske, paalutus, anturat ja porakivet

Kun tie oli saatu tontille tehtyä ja tontille lentokenttää muistuttava murskepeti, savimaahan tarvittiin maaperätutkimuksen perusteella vielä metallipaalutus. Lapualainen rakennusfirma teki talon ja ulkorakennuksen perustukset. Ammattimies Sami Paavola valitsi ja asetteli betonianturan päälle vanhat navetankivet. Sama firma teki myös talon kuistin ja ulkorakennuksen uudisosien rungot.

10. Hirsirungon pystytys

Rungon pystyttäjiksi saatiin Etelä-Pohjanmaan perinnerakentajat eli Juha Kivimäen porukka. Tiistenjoelta saatiin ostaa sopivanmittaista ja kokoista vanhaa hirttä vanhan aluvarvin korvaamiseksi. Toinen kierros korvaushirttä tarvittiin rossipohjan takia. Tämä siksi, että alapohjan täytteet vievät seinänkorkeudesta aika paljon, ja ikkunakorkeus talon sisällä haluttiin pitää järkevänä.

Omalla porukalla pengastettiin kasasta aina seuraavat hirret valmiiksi hollille ja pojat nitoivat pellavakaistat niihin valmiiksi kiinni. Juha nosteli kurottajalla hirsiä seinälle.

Syyssäät 2005 olivat onnekkaasti lähes sateettomat, joten runko valmistui aluskattovaiheeseen viidessä viikossa, ja oli valmis marraskuun lopulla. Sen jälkeen rakennus jätettiin painumaan talven yli.

11. Alapohjan teko

Alapohjan pääsin tekemään isäni kanssa puukuitulevystä eli ”runkoleijonista” talvitöinä, kun rungon painuminen ei siinä haitannut. Alapohja paperoitiin ekopaperilla ennen selluvillapuhallusta.

12. Tuvan katto ja vintin välipohjarakenne

Vanhat mustat kattolaudat ladottiin niskojen päälle omille paikoilleen ja päälle laitettiin ekopaperi. Vintin lattianiskoitus tehtiin palkkikengillä vanhojen niskojen yläpuolelle. Koska vintti jäi kylmäksi varastoksi, vintin uusi lattia tehtiin harvalla laudoituksella.

13. Tilkintää, levytystä, ikkunoita

Keväällä ja alkukesällä tilkittiin pellavalla runkoa ulkopuolelta. Puukiiloilla asennettiin peräkamarin ikkunakarmi paikalleen ja tilkittiin ikkunapielet. Ylätuvan alkuperäisten ikkunavuorilautojen mallilla teetettiin myös alakerran ikkunavuorilaudat. Yläkertaan teetettiin puusepällä ikkunoiden sisäpuitteet.

Ulkoseiniin pantiin kaksi 12 mm tuulensuojalevykerrosta, joita oli helppo käsitellä ja saumat saatiin eri kohtiin. Rakennuskonservoinnin yliopettajan Matti Laineen neuvosta seinän pahimpiin kuoppakohtiin lyötiin lauta, johon ulkovuoraus pantiin kiinni eli varsinaista tuuletusrakoa ei jäänyt, jolloin seinärakenteesta tulee tiiviimpi. Ratkaisu edellyttää maalausta hengittävillä maaleilla, tässä tapauksessa punamullalla.

14. Vanha vuorilaudoitus paikalleen

Talon päädyt ja pitkä sivu levytettiin ja vuorattiin kesätyöntekijöiden voimin, ja kesän päättyessä jatkettiin omalla väellä. Huonoimpia pitkänsivun vuorilautoja vaihdettiin pihan puolelta kuistin kohdalla olleisiin lautoihin. Kuistissa, ulkorakennuksessa ja kuistin päällä käytettiin leveää, uutta lautaa, mutta pitkän sivun huonoimpia lautoja ajettiin rimoiksi ja käytettiin valikoiden kuistin päällä vanhentamassa laudoitusta.

15. Vanhat sisäkatot ja uusi konesaumattu peltikatto

Keittiön eli suukamarin vanha katto oli leveää lautaa, mutta ohuempaa kuin peräkamarin, porstuakamarin tai ylätuvan 1870 tehdyt katot. Esimerkiksi ylätuvan katto on kaikkine vesijälkineen puunvärisenä aivan älyttömän hieno ja sen elävyyttä katselee ihan mielenkiinnolla. Sisäkatoissa käytettiin talteen otettuja vanhoja nauloja oiottuina ja teroitettuina. Appiukkoni kunnostautui erityisesti naulamestarina. Konesaumakatot teki veteliläinen peltifirma.

16. Vanhat lattiat paikalleen

Talossa ei ollut yhtään naulattua lattiaa vaan kaikki lankut, uudemmat ja vanhemmat oli kiinnitetty tapeilla, mikä on erittäin kätevää.

17. Jakotukkien ja poistoputkien kätkeminen

Rapun alle tehtiin vanhasta seinälaudasta rappukomero, mihin sijoitettiin jakotukki. Myös yläkertaan tehtiin piipun taakse vanhasta kesäkamarin seinälaudasta komero, mihin sijoitettiin yläkerran jakotukki ja katolle menevät liesituulettimen ja koneellisen ilmanvaihdon poistoputket.

18. Hirttä, kuitulevyä, pinkopahvia ja lumppupaperia

Sisällä seinien verhoiluksi laitetut puukuitulevyt pinkopahvitettiin. Seinäpintaa vanhentamaan laitettiin lumppupaperia. Se on Byggmaxin lattianaluspaperia edullisena rullatavarana, arkit vain piti repiä itse. Pinkopahvit tapetoitiin tai maalattiin maitomaalilla.

19. Tulisijat

Tuvan takka ja porstuakamarin pönttöuuni muurattiin pari vuotta muuton jälkeen, kesällä 2010. Pyöreäotsaista mallia olevaa takkamuuria kaksi muuraria muurasi piippuineen kolme viikkoa. Takan taakse saatiin myös tilava komero, johon sijoitettiin sähkökaappi. Pakkaskautena päivittäisessä käytössä oleva  porstuakamarin peltikuoriuuni on lämmityslaitteena erinomainen.

20. Uusi kuisti

Talon sisäänkäynniksi rakennettiin uusi kuisti, johon sijoitettiin wc, kodinhoitohuone ja suihkutila. Ainut vesipiste talorungon sisällä on keittiön hana. Sauna ja isommat pesutilat ovat ulkorakennuksessa poltinhuoneen ja pellettivaraston kanssa.